Huen arkea

Huessa edelleen asustellaan lokoisasti hotellissa majoittuen ja ulkona syöden. Suhteellisen säännöllisesti täytyy yliopistollisella sairaalallakin vierailla suorittamassa työharjoittelua sekä yliopiston luokkatiloissa kuuntelemassa luentoja (lähes aina) yleishyödyllisistä aiheista. Oman englanninkielen taidon ei voi ainakaan väittää parantuvan täällä ollessa, eivät nämä paikallisetkaan sitä juuri puhu saatika ymmärrä :(

Täällä paikan päällä ollaan jo tuttu näky fillarien kanssa ja hotellikujallamme työskentelevät paikalliset osaavat hienosti ohjata (samanlaisella ihonvärillä varustetut) ystävämme hotellihuoneeseemme ja tervehtivät meitä aina yhtä iloisella hymyllä.

Syömisen ja yleisen ihmettelyn lisäksi arkeen kuuluu (ainakin jossain määrin) liikunta. Paikallisethan eivät juuri liikuntaa harrasta, mutta (jostain ihmeen syystä) pysyvät kaikesta vaaleasta leivästä huolimatta hoikkina. Tenniskenttiä ja lentopalloverkkoja sekä jalkapallokenttiä kaupungista kyllä löytyy, mutta lähinnä koululaiset niitä kuluttavat. Liikuntatunnitkin usein näyttävät (näin ulkopuolisen silmin), siltä että yksi (tai jopa kaksi) tekee ja 10 katselee vierestä. Urheiluakatemia täältä löytyy sulkapalloverkkoineen ja uimahalleineen, mutta ulkopuoliset eivät pääse sinne ihan noin vain. Aukioloajat ovat vaihtelevat ja vapaa pääsy sisäsulkapalloverkoille on vain sunnuntaisin. Halvemmat paikallisten kuntosalitkin on varattu vain miehille (monen muun asian tavoin). Ollaan siis yritetty pelata sulkapalloa puistoissa (lisähaastetta tuo jatkuva tuuli). Lisäksi juoksulenkit joen ympäristössä ovat tulleet tavaksi joka viikko (innokkaita juoksukavereita olisi hotellin pojista, mutta eipä ne pysyisi perässä vaikka yrittäisivät;)

Ruokapaikkoja löytyy laidasta laitaan, turistikadulla voi helposti viettää viikon loman syöden kalliisti (huimalla 4 euron hinnalla), mutta puolet halvempaa (ja usein myös jopa tuplasti parempaa) saa myös muualta. Paikallisten suosimista paikoista on löytynyt omia suosikkeja, myös sammakkoa on maisteltu uudestaan ;) Päivät myös kuluvat niopeasti, kun 2 kertaa päivässä pitäisi käydä ulkona syömässä ja ruoan tilaaminen, odottelu, syöminen ja maksaminen vievät oman aikansa... Paikallisten ruokapaikkavalinnoissa meitä on rohkaissut englanninkielinen ruokalista (ja joskus jopa tulkki), halvat hinnat ja muiden asiakkaiden määrä (tyhjään ravintolaan ei aina kannata mennä, koska tyhjiin pöytiin on usein joku syy)...Suosittu paikka näyttää täydeltä ja ruoka on usein sen mukaista (ja lähes aina kohtuuhintaista).

Säässä kuin säässä, syömään on hotellilta lähdettävä...

Paistettu riisipannukakku kolmella lihalla kera sitruunaruoho lihavartaiden

Liikenne täällä Huessa on ehkä hieman järjestäytynempää kuin isoissa kaupungeissa ja sen seassa ollaan opittu jo liikkumaankin fillareiden ohella myös skoottereiden kanssa. Rannalle tai vuoristoon, muutamaan otteeseen ollaan jo porukalla käyty seikkailemassa. Enemmänkin voisi kyseistä aktiviteettia harrastaa, mutta ei sinne rannallekaan joka päivä ehdi pyyhkältää (eikä se aivan ilmaistakaan ole, skootteri n. 4 e + bensat vaihdellen n. 1 e/ litra). Täytyy niitä koulutehteviäkin ajoittain rustailla :)

Vietnamin valloitus tiimi, yhtenäisessä varustuksessa :D

Rantatuolissa loikoillessa voi salaa katsella toisten työntekoa...

On täällä Huessa näitä nähtävyyksiäkin, hautoja ainakin löytyy joka kulmalta ja onhan nuo kuuluista ja ilmeisesti parhaiten säilyneet temppelitkin pitänyt vilkaista. Välillä ihan hävettää, ettei enemmän ole vielä niitä käyty katsomassa, mutta onhan se niin että kun on nähnyt kaksikin eri pagodaa tai temppeliä, on melkein nähnyt ne kaikki (eivät siis eroa mitenkään merkittävästi toisistaan, vaikka kauniita ovatkin) Hienoimmat paikat ovat melkein olleet ne, joista ei matkaoppaissa tai matkatoimistoissa ole mainoksia tai suurta mainintaa.

Tervetuloa paviljonkiin.

Vuoristoseudulla, prinsessan muistomerkki

Samaisen prinsessan pyhimysisän temppeli

Sotakoneita museoituna

Vuoristomaisemia läheltä

Jos ei muuta tekemistä keksi, niin aina voi istua kadunvarteen ihmettelemään elämää (ja kameran ollessa mukana, jopa kuvaamaan sitä elämää). Koskaan ei voi tietää mitä kaikkea näkee tai vaikka vastaan ajaa :)

Paikallisia sähkötöitä, mitä niillä turvavaljailla 3. kerroksessa muka tekee?

Polkupyörän tarakalle mahtuu vaikka mitä...

Toiset kaverit pääsee vähemmällä. Tässä ei ole mitään haastetta.

Hyväntekeväisyystyötäkin yritetään parhaamme mukaan harrastaa: koira (tai tilanteen mukaan kissa) kerrallaan. Useimmille koirille ei kuitenkaan mikä tahansa kaupan kuivaruoka kelpaakaan, koska tottumukset ovat tuoreen (tai "tuoreen") lihan syömiseen liian vahvana. Aina välillä kohdalle osuu astetta nälkiintynempi ja apua tarvitsevampi yksilö, joka syö mielellään kaiken mitä tarjotaan :) Hyvä ruoka, parempi mieli. Täällä koirilla on vaarana joutua itsekin maaseudun väen pataan (ja tämän konkreettisesti koettuna), enää ei harmita yhtään ettei paikalliset koirat tule luokse rapsutettavaksi tai hellittäväksi (ilmeisesti valtaosa on ymmärtänyt, ettei se ihminen aina halua helliä vaan ennemmin pyydystää vartaaseen :( ... eli älkää totuttako liikaa näitä koiria ihmisläheisyyteen.)

Tämän lisävarpaisen kaverin nimi on kuvaavasti Lucky.

Hue Citadel eli kiinan kielletyn kaupungin mallin mukaan tehty purppurakaupunki keisarille ja tämän hoville, kuningattarelle ja jalkavaimoille. Ilmeisesti palanut aikoinaan pommituksissa yms. sodan melskeissä lähes maan tasalle, mutta valtaosa pohjarakenteista on tehty ei-niin-helposti-palavasta kivestä (eli säilynyt verrattain hyvin tähän päivään, restauroinnin avustuksella entistä ehompana)...

Lyhyesti: iso keskiovi keisarille, reunaovet naisille ja palvelijoille.

Suuri lipputorni

Matkalla voi aina bongailla myös muutamia liskoja...

ja usein myös onnea tuovia kaloja eli karppeja :)

Kuvauksellisia kukkasia löytyy myös temppeleistä.

Tu Duc haudalta, eli kuninkaiden hautapaikka tämäkin...

Hoi An- made in Vietnam

Toivomusostoksilla

Huessa vietettyjä sateisia ja harmaita viikonloppuja oli kertynyt jo pari peräkkäin ja lämpöä ja uusia maisemia lähdettiinkin hakemaan Hoi Anin kaupungista. Ennakkotietoja ja -tunnelmia kaupungista oli erään Huessa tavatun suomalaisen tuttavan kautta ja matkaoppaat hehkuttivat vaatteidentekomahdollisuuksia ja perinteistä historiallista kaupunkia, jossa on runsaasti nähtävyyksiä. Kyseltiin siis matkatoimistoista hintoja ja niin sitä oltiin perjantai-iltapäivästä makuubussissa (vaivaisen vajaan kolmen euron suuntahinnalla ja n. 4 tunnin matka-ajalla) matkalla Hoi Aniin. 

panoraamanäkymiä joelta

Paikallisella bussiasemalle päästyämme hyppäsimme taksiin ja tutustuimme viikonlopun majoitukseemme, Green Field- hotelliin (asiakaspalautteista huolimatta uima-allas oli kuin olikin ihan aikuisten kokoluokkaa eikä lastenallas, jota innolla odotimme). 

väriloistoa vanhassa kaupungissa

Iltahämärässä lähdimme liikkeelle vanhan kaupungin suuntaan ja joenrantaan päästyämme olin jo rakastunut täysin tähän pikkukaupunkiin. Loistavia erivärisiä lyhtyjä roikkui joka nurkalla ja paikka oli lukuisista turisteista huolimatta levollisen ja seesteisen oloinen. Välimatkatkaan eivät päätä huimanneet, koska vanha kaupunki on riittävän pieni käveltäväksi, mutta täynnä ihania kahviloita ja ravintoloita, joissa teki mieli pysähtyä vaikkei olisi nälkäkään (joista saa oikeasti todella hyvää ruokaa, vaikkakaan ei halvalla Vietnamin mittapuulla). Esimerkkinä eräs kahvila nimeltä cargo, jossa oli ihanat tunnelmalliset loosit ja (3 erillisen osittain kuvallisen ruokalistan pituinen) laaja valikoima kahvila- ja leipomotuotteita sekä lämpimät lounasruoat (ihka oikean salaatin ja harvinaisen monen ranskalaisen perunan kanssa). Lisäksi vierailimme lounaskahvilassa, jossa oli itsepalvelu jäätelötiski, jossa valikoimassa vapaasti valittavissa oli 50 eri makuvaihtoehtoa, lisukkeineen ja kastikkeineen. Itsekoottu jäätelöannos maksettiin painon mukaan (eli kannattaa syödä kunnolla ennen jäätelöä, jotta valinnanvaikeus ei aiheuta sokerihumalaa ja vatsavaivoja jälkikäteen). 

Ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi kaupungissa löytyi vieri vieressä räätäleitä. Käytännössä kaduilla kävellessä mihin tahansa katsookin, löytyy joka suunnasta kymmenittäin mallipukuja, mekkoja, takkeja, paitoja, laukkuja, kenkiä, koruja ja lukuisia muita matkamuistoja. Vaikka vanhan kaupungin alueella ei ole kovin montaa katua, saa aikaa kulumaan 10 metrin kadunpätkällä reilusti ihan vaan ihailemalla ympäristöä. Illalla katuja valaisevat lyhdyt ja tunnelmalliset katuvalot, päivällä aurinko paahtoi (vähintään) 35 asteen teholla. Ilta- ja yöaikaankin lämpötila pysyi ( suhteellisen hiostavissa) lukemissa. 

Vaatteiden teetätys oli lukuisista räätäleistä huolimatta haasteellista, (ihan vaan satojen mallien valinnanvaikeuden vuoksi). Katselimme ensimmäisen illan ajan eri malleja ja työnlaatua ja kyselimme tuttavaltamme pyyntihintoja. Seuraavana aamupäivänä vierailimme parissa eri liikkeessä kauempana vanhan kaupungin turistivilinästä, jossa sitten tulikin teetettyä ensimmäinen mekko. Hinnoista kykeni tinkimään jonkin verran ja lopulta omalle pitkälle mekolleni tuli hintaa n. 25 euroa ja mekko oli lähes valmis jo samana iltana. Liikkeistä riippuen sovituksia saattaa olla useampia ennen   mekon lopullista valmistumista. Tällä tavalla on helpompi tehdä tekovaiheessa muutoksia esimerkiksi  helman pituuden suhteen. Mallimekkoja sovittamalla myös voi samalla ihmetellä mallin sopimista itselle ja eri värivalintoja. Omilla räätäleillämme oli myös värien suhteen hyviä ehdotuksia (ja varmasti enemmän silmää sävyihin sopivista väreistä). Ilmeisesti on mahdollista toteuttaa minkälainen mekkomalli tahansa vaikka kuvan perusteella, mutta (oletettavasti) parhaiten onnistuu ne mallit, joita kuvastosta ja mallinukkejen päältä löytyy. Valikoimaa on sen verran reilusti, että jokainen varmasti löytää (vähintään 10 erilaista) mieleisensä. 

Viikonlopun aikana vierailtiin myös niissä nähtävyyksissä. Ostamalla viiden nähtävyyden sarjalipun pääsee vierailemaan valitsemissaan vanhoissa taloissa, japanilaisella sillalla ja jossain kokoontumispaikoissa. Kävimme siis ihailemassa  (lähimmissä ja reitin varrelle sattuvissa) paria vanhaa taloa, jossa yhdistyi japanilais-kiinalais-vietnamilais arkkitehtuuri. Ilmeisesti kummassakin talossa on asunut jo useampi sukupolvi ja suvun edustajia esittelikin talojen historiaa turisteille. Talot olivat kyllä hienon (ja nimensä mukaisesti vanhan) näköisiä, mutta oppaiden tuliasiten myyntipuheet historia osuuden lopuissa jättivät tympeän vaikutelman (toisaalta pitäisihän se ymmärtää, että siitähän oppaiden elanto on kiinni). Mielenkiintoisinta oli varmasti talojen koristukset ja talojen korkeus (ilmeisesti, jotta omaisuus saadaan tulvan tieltä nostettua ylemmäs toiseen kerrokseen... tulvavesi joesta on noussut joskus jopa 3 metrin korkeuteen). 

Vanhojen talojen sisätilat olivat yksinkertaisia, mutta kauniita:

 

Seinällä kuvia tulva-ajoista. Sama toistuu lähes joka vuosi...

 

Pimeän laskeuduttua päädyimme pienelle veneretkellekin erään hauskan vanhemman (ikäisekseen kielitaitoisen, kun kaikkeen sain vastauksen tänk juu ja nätin hymyn ;) herran ohjastamaan veneeseen.  Pelastusliivit olivat ehdoton vaatimus lyhyelle reissulle, vaikka täysi luotto herraan olikin. Pariin otteeseen veneet kolisivatkin yhteen (kuitenkin ilman vastahakoisia uintireissuja). Satuttiinpa lauantai-iltana myös viettämään Earth Houria, jolloin kaupungissa sammuivat tunniksi valot hätäsireenin säestyksellä jolloin kaupungissa suunnistettiin kynttilöiden ja lyhtyjen valoissa. Väkeäkin oli (enemmän tai vähemmän) niin paljon, ettei kaduilla mahtunut etenemään. Ravintoloista sai edelleen ruokaa ja juomaa, jos sinne löysi pimeässä. Valojen palauduttua (edelleen hätäsireenin säestyksellä) väkijoukko kaikkosi (todella nopeasti). Kaupunki hiljeni lopullisesti (jo reilusti) ennen puoltayötä ja kojut menivät kiinni ajoissa.

Turvallisuudestamme huolehditaan... pelastusliivit päälle tietenkin :)

Earth Hourin aikaan joella...

Samaan aikaan kadun puolella...

Viikonloppu osoittautui aivan liian lyhyeksi ajaksi tutustua kaupunkiin, joten päädyimme uusintavierailuun heti seuraavana viikonloppuna nyt kun paikat olivat jo tutut. Samoissa merkeissä seuraavakin vierailu meni. Uima-allas, hyvä (vaikka hintavampi) ruoka, kauniin kaupungin ihailu ja tietysti ne ostokset (kauppalistan avulla... muuten olisi tullut romahduksia:) kera hyvän seuran :D

Ihania lyhtyjä roikkui joka nurkalla (kotiinkin tarttui 2)

Happy Hour = osta 3 maksa 2, jos ihmettelette

No pushing, no pressure, looking is for free... ettäs tiedätte:)

Vinkki: Mikä hinta onkaan, sano 3x pienempi ja kävele pois. Kyllä ne perässä juoksevat ;D

Kaivuuhommat hoituu vaikka vetten päällä

Japanilainen silta

Kantonin kiinalaisten kokoontumispaikka

Vietnamilaista eukonkantoa :)

Ja myöhemmin kulkue kera sotakoneiden ! Tätä sanotaan eläytymiseksi ;)