Top secret survival guide to Vietnam: Hoi An- made in Vietnam

Toivomusostoksilla

Huessa vietettyjä sateisia ja harmaita viikonloppuja oli kertynyt jo pari peräkkäin ja lämpöä ja uusia maisemia lähdettiinkin hakemaan Hoi Anin kaupungista. Ennakkotietoja ja -tunnelmia kaupungista oli erään Huessa tavatun suomalaisen tuttavan kautta ja matkaoppaat hehkuttivat vaatteidentekomahdollisuuksia ja perinteistä historiallista kaupunkia, jossa on runsaasti nähtävyyksiä. Kyseltiin siis matkatoimistoista hintoja ja niin sitä oltiin perjantai-iltapäivästä makuubussissa (vaivaisen vajaan kolmen euron suuntahinnalla ja n. 4 tunnin matka-ajalla) matkalla Hoi Aniin.

panoraamanäkymiä joelta

Paikallisella bussiasemalle päästyämme hyppäsimme taksiin ja tutustuimme viikonlopun majoitukseemme, Green Field- hotelliin (asiakaspalautteista huolimatta uima-allas oli kuin olikin ihan aikuisten kokoluokkaa eikä lastenallas, jota innolla odotimme).

väriloistoa vanhassa kaupungissa

Iltahämärässä lähdimme liikkeelle vanhan kaupungin suuntaan ja joenrantaan päästyämme olin jo rakastunut täysin tähän pikkukaupunkiin. Loistavia erivärisiä lyhtyjä roikkui joka nurkalla ja paikka oli lukuisista turisteista huolimatta levollisen ja seesteisen oloinen. Välimatkatkaan eivät päätä huimanneet, koska vanha kaupunki on riittävän pieni käveltäväksi, mutta täynnä ihania kahviloita ja ravintoloita, joissa teki mieli pysähtyä vaikkei olisi nälkäkään (joista saa oikeasti todella hyvää ruokaa, vaikkakaan ei halvalla Vietnamin mittapuulla). Esimerkkinä eräs kahvila nimeltä cargo, jossa oli ihanat tunnelmalliset loosit ja (3 erillisen osittain kuvallisen ruokalistan pituinen) laaja valikoima kahvila- ja leipomotuotteita sekä lämpimät lounasruoat (ihka oikean salaatin ja harvinaisen monen ranskalaisen perunan kanssa). Lisäksi vierailimme lounaskahvilassa, jossa oli itsepalvelu jäätelötiski, jossa valikoimassa vapaasti valittavissa oli 50 eri makuvaihtoehtoa, lisukkeineen ja kastikkeineen. Itsekoottu jäätelöannos maksettiin painon mukaan (eli kannattaa syödä kunnolla ennen jäätelöä, jotta valinnanvaikeus ei aiheuta sokerihumalaa ja vatsavaivoja jälkikäteen).

Ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi kaupungissa löytyi vieri vieressä räätäleitä. Käytännössä kaduilla kävellessä mihin tahansa katsookin, löytyy joka suunnasta kymmenittäin mallipukuja, mekkoja, takkeja, paitoja, laukkuja, kenkiä, koruja ja lukuisia muita matkamuistoja. Vaikka vanhan kaupungin alueella ei ole kovin montaa katua, saa aikaa kulumaan 10 metrin kadunpätkällä reilusti ihan vaan ihailemalla ympäristöä. Illalla katuja valaisevat lyhdyt ja tunnelmalliset katuvalot, päivällä aurinko paahtoi (vähintään) 35 asteen teholla. Ilta- ja yöaikaankin lämpötila pysyi ( suhteellisen hiostavissa) lukemissa.

Vaatteiden teetätys oli lukuisista räätäleistä huolimatta haasteellista, (ihan vaan satojen mallien valinnanvaikeuden vuoksi). Katselimme ensimmäisen illan ajan eri malleja ja työnlaatua ja kyselimme tuttavaltamme pyyntihintoja. Seuraavana aamupäivänä vierailimme parissa eri liikkeessä kauempana vanhan kaupungin turistivilinästä, jossa sitten tulikin teetettyä ensimmäinen mekko. Hinnoista kykeni tinkimään jonkin verran ja lopulta omalle pitkälle mekolleni tuli hintaa n. 25 euroa ja mekko oli lähes valmis jo samana iltana. Liikkeistä riippuen sovituksia saattaa olla useampia ennen mekon lopullista valmistumista. Tällä tavalla on helpompi tehdä tekovaiheessa muutoksia esimerkiksi helman pituuden suhteen. Mallimekkoja sovittamalla myös voi samalla ihmetellä mallin sopimista itselle ja eri värivalintoja. Omilla räätäleillämme oli myös värien suhteen hyviä ehdotuksia (ja varmasti enemmän silmää sävyihin sopivista väreistä). Ilmeisesti on mahdollista toteuttaa minkälainen mekkomalli tahansa vaikka kuvan perusteella, mutta (oletettavasti) parhaiten onnistuu ne mallit, joita kuvastosta ja mallinukkejen päältä löytyy. Valikoimaa on sen verran reilusti, että jokainen varmasti löytää (vähintään 10 erilaista) mieleisensä.

Viikonlopun aikana vierailtiin myös niissä nähtävyyksissä. Ostamalla viiden nähtävyyden sarjalipun pääsee vierailemaan valitsemissaan vanhoissa taloissa, japanilaisella sillalla ja jossain kokoontumispaikoissa. Kävimme siis ihailemassa (lähimmissä ja reitin varrelle sattuvissa) paria vanhaa taloa, jossa yhdistyi japanilais-kiinalais-vietnamilais arkkitehtuuri. Ilmeisesti kummassakin talossa on asunut jo useampi sukupolvi ja suvun edustajia esittelikin talojen historiaa turisteille. Talot olivat kyllä hienon (ja nimensä mukaisesti vanhan) näköisiä, mutta oppaiden tuliasiten myyntipuheet historia osuuden lopuissa jättivät tympeän vaikutelman (toisaalta pitäisihän se ymmärtää, että siitähän oppaiden elanto on kiinni). Mielenkiintoisinta oli varmasti talojen koristukset ja talojen korkeus (ilmeisesti, jotta omaisuus saadaan tulvan tieltä nostettua ylemmäs toiseen kerrokseen... tulvavesi joesta on noussut joskus jopa 3 metrin korkeuteen).

Vanhojen talojen sisätilat olivat yksinkertaisia, mutta kauniita:

Seinällä kuvia tulva-ajoista. Sama toistuu lähes joka vuosi...

Pimeän laskeuduttua päädyimme pienelle veneretkellekin erään hauskan vanhemman (ikäisekseen kielitaitoisen, kun kaikkeen sain vastauksen tänk juu ja nätin hymyn ;) herran ohjastamaan veneeseen. Pelastusliivit olivat ehdoton vaatimus lyhyelle reissulle, vaikka täysi luotto herraan olikin. Pariin otteeseen veneet kolisivatkin yhteen (kuitenkin ilman vastahakoisia uintireissuja). Satuttiinpa lauantai-iltana myös viettämään Earth Houria, jolloin kaupungissa sammuivat tunniksi valot hätäsireenin säestyksellä jolloin kaupungissa suunnistettiin kynttilöiden ja lyhtyjen valoissa. Väkeäkin oli (enemmän tai vähemmän) niin paljon, ettei kaduilla mahtunut etenemään. Ravintoloista sai edelleen ruokaa ja juomaa, jos sinne löysi pimeässä. Valojen palauduttua (edelleen hätäsireenin säestyksellä) väkijoukko kaikkosi (todella nopeasti). Kaupunki hiljeni lopullisesti (jo reilusti) ennen puoltayötä ja kojut menivät kiinni ajoissa.

Turvallisuudestamme huolehditaan... pelastusliivit päälle tietenkin :)

Earth Hourin aikaan joella...

Samaan aikaan kadun puolella...

Viikonloppu osoittautui aivan liian lyhyeksi ajaksi tutustua kaupunkiin, joten päädyimme uusintavierailuun heti seuraavana viikonloppuna nyt kun paikat olivat jo tutut. Samoissa merkeissä seuraavakin vierailu meni. Uima-allas, hyvä (vaikka hintavampi) ruoka, kauniin kaupungin ihailu ja tietysti ne ostokset (kauppalistan avulla... muuten olisi tullut romahduksia:) kera hyvän seuran :D