Huen arkea

Huessa edelleen asustellaan lokoisasti hotellissa majoittuen ja ulkona syöden. Suhteellisen säännöllisesti täytyy yliopistollisella sairaalallakin vierailla suorittamassa työharjoittelua sekä yliopiston luokkatiloissa kuuntelemassa luentoja (lähes aina) yleishyödyllisistä aiheista. Oman englanninkielen taidon ei voi ainakaan väittää parantuvan täällä ollessa, eivät nämä paikallisetkaan sitä juuri puhu saatika ymmärrä :(

Täällä paikan päällä ollaan jo tuttu näky fillarien kanssa ja hotellikujallamme työskentelevät paikalliset osaavat hienosti ohjata (samanlaisella ihonvärillä varustetut) ystävämme hotellihuoneeseemme ja tervehtivät meitä aina yhtä iloisella hymyllä.

Syömisen ja yleisen ihmettelyn lisäksi arkeen kuuluu (ainakin jossain määrin) liikunta. Paikallisethan eivät juuri liikuntaa harrasta, mutta (jostain ihmeen syystä) pysyvät kaikesta vaaleasta leivästä huolimatta hoikkina. Tenniskenttiä ja lentopalloverkkoja sekä jalkapallokenttiä kaupungista kyllä löytyy, mutta lähinnä koululaiset niitä kuluttavat. Liikuntatunnitkin usein näyttävät (näin ulkopuolisen silmin), siltä että yksi (tai jopa kaksi) tekee ja 10 katselee vierestä. Urheiluakatemia täältä löytyy sulkapalloverkkoineen ja uimahalleineen, mutta ulkopuoliset eivät pääse sinne ihan noin vain. Aukioloajat ovat vaihtelevat ja vapaa pääsy sisäsulkapalloverkoille on vain sunnuntaisin. Halvemmat paikallisten kuntosalitkin on varattu vain miehille (monen muun asian tavoin). Ollaan siis yritetty pelata sulkapalloa puistoissa (lisähaastetta tuo jatkuva tuuli). Lisäksi juoksulenkit joen ympäristössä ovat tulleet tavaksi joka viikko (innokkaita juoksukavereita olisi hotellin pojista, mutta eipä ne pysyisi perässä vaikka yrittäisivät;)

Ruokapaikkoja löytyy laidasta laitaan, turistikadulla voi helposti viettää viikon loman syöden kalliisti (huimalla 4 euron hinnalla), mutta puolet halvempaa (ja usein myös jopa tuplasti parempaa) saa myös muualta. Paikallisten suosimista paikoista on löytynyt omia suosikkeja, myös sammakkoa on maisteltu uudestaan ;) Päivät myös kuluvat niopeasti, kun 2 kertaa päivässä pitäisi käydä ulkona syömässä ja ruoan tilaaminen, odottelu, syöminen ja maksaminen vievät oman aikansa... Paikallisten ruokapaikkavalinnoissa meitä on rohkaissut englanninkielinen ruokalista (ja joskus jopa tulkki), halvat hinnat ja muiden asiakkaiden määrä (tyhjään ravintolaan ei aina kannata mennä, koska tyhjiin pöytiin on usein joku syy)...Suosittu paikka näyttää täydeltä ja ruoka on usein sen mukaista (ja lähes aina kohtuuhintaista).

Säässä kuin säässä, syömään on hotellilta lähdettävä...

Paistettu riisipannukakku kolmella lihalla kera sitruunaruoho lihavartaiden

Liikenne täällä Huessa on ehkä hieman järjestäytynempää kuin isoissa kaupungeissa ja sen seassa ollaan opittu jo liikkumaankin fillareiden ohella myös skoottereiden kanssa. Rannalle tai vuoristoon, muutamaan otteeseen ollaan jo porukalla käyty seikkailemassa. Enemmänkin voisi kyseistä aktiviteettia harrastaa, mutta ei sinne rannallekaan joka päivä ehdi pyyhkältää (eikä se aivan ilmaistakaan ole, skootteri n. 4 e + bensat vaihdellen n. 1 e/ litra). Täytyy niitä koulutehteviäkin ajoittain rustailla :)

Vietnamin valloitus tiimi, yhtenäisessä varustuksessa :D

Rantatuolissa loikoillessa voi salaa katsella toisten työntekoa...

On täällä Huessa näitä nähtävyyksiäkin, hautoja ainakin löytyy joka kulmalta ja onhan nuo kuuluista ja ilmeisesti parhaiten säilyneet temppelitkin pitänyt vilkaista. Välillä ihan hävettää, ettei enemmän ole vielä niitä käyty katsomassa, mutta onhan se niin että kun on nähnyt kaksikin eri pagodaa tai temppeliä, on melkein nähnyt ne kaikki (eivät siis eroa mitenkään merkittävästi toisistaan, vaikka kauniita ovatkin) Hienoimmat paikat ovat melkein olleet ne, joista ei matkaoppaissa tai matkatoimistoissa ole mainoksia tai suurta mainintaa.

Tervetuloa paviljonkiin.

Vuoristoseudulla, prinsessan muistomerkki

Samaisen prinsessan pyhimysisän temppeli

Sotakoneita museoituna

Vuoristomaisemia läheltä

Jos ei muuta tekemistä keksi, niin aina voi istua kadunvarteen ihmettelemään elämää (ja kameran ollessa mukana, jopa kuvaamaan sitä elämää). Koskaan ei voi tietää mitä kaikkea näkee tai vaikka vastaan ajaa :)

Paikallisia sähkötöitä, mitä niillä turvavaljailla 3. kerroksessa muka tekee?

Polkupyörän tarakalle mahtuu vaikka mitä...

Toiset kaverit pääsee vähemmällä. Tässä ei ole mitään haastetta.

Hyväntekeväisyystyötäkin yritetään parhaamme mukaan harrastaa: koira (tai tilanteen mukaan kissa) kerrallaan. Useimmille koirille ei kuitenkaan mikä tahansa kaupan kuivaruoka kelpaakaan, koska tottumukset ovat tuoreen (tai "tuoreen") lihan syömiseen liian vahvana. Aina välillä kohdalle osuu astetta nälkiintynempi ja apua tarvitsevampi yksilö, joka syö mielellään kaiken mitä tarjotaan :) Hyvä ruoka, parempi mieli. Täällä koirilla on vaarana joutua itsekin maaseudun väen pataan (ja tämän konkreettisesti koettuna), enää ei harmita yhtään ettei paikalliset koirat tule luokse rapsutettavaksi tai hellittäväksi (ilmeisesti valtaosa on ymmärtänyt, ettei se ihminen aina halua helliä vaan ennemmin pyydystää vartaaseen :( ... eli älkää totuttako liikaa näitä koiria ihmisläheisyyteen.)

Tämän lisävarpaisen kaverin nimi on kuvaavasti Lucky.

Hue Citadel eli kiinan kielletyn kaupungin mallin mukaan tehty purppurakaupunki keisarille ja tämän hoville, kuningattarelle ja jalkavaimoille. Ilmeisesti palanut aikoinaan pommituksissa yms. sodan melskeissä lähes maan tasalle, mutta valtaosa pohjarakenteista on tehty ei-niin-helposti-palavasta kivestä (eli säilynyt verrattain hyvin tähän päivään, restauroinnin avustuksella entistä ehompana)...

Lyhyesti: iso keskiovi keisarille, reunaovet naisille ja palvelijoille.

Suuri lipputorni

Matkalla voi aina bongailla myös muutamia liskoja...

ja usein myös onnea tuovia kaloja eli karppeja :)

Kuvauksellisia kukkasia löytyy myös temppeleistä.

Tu Duc haudalta, eli kuninkaiden hautapaikka tämäkin...