Pikavisiitti Pattayalla

Kuvia rannalta. Oli muuten lämmintä :)

viidakkomaisemista suodatinkuva...

Sain sattumalta tietää kolmannella harjoitteluviikolla, että oma isäni olisi parhaillaan työskentelemässä Pattayalla. Lähes siltä istumalta (pienen lentohintavertailun ja puhelun jälkeen) oli lentoliput varattu Huesta Ho Chi Minhin kautta Bangkokiin. Järjestin pari työpäivää harjoittelusta vapaaksi, onhan tämä tällainen once-in-a-lifetime-mahdollisuuksia. Majoitus kuitenkin olisi ilmainen ja vaihtelun vuoksi olisi mahdollisuus tavata muitakin suomalaisia (ja tietenkin omaa perhettä siinä sivussa :), syödä suomalaista ruokaa ja verestää muistoja Pattayan seudusta. Harmittava puoli reisussa oli lentoajat. Huesta kun ei lennä suoraan Bangkokille ja vaihtojen väliaikojen vuoksi matkustusajat olivat kumpaankin suuntaan  vähimmillään n. 7 h. Lennoista selvittiin ja vielä parin tunnin ajomatkasta Pattayalle.

Parin päivän aikana ehti tekemään (vaateostosten lisäksi) vaikka ja mitä. Kaikkea muuta kuin vietnamilaisen ruoan syömisen lisäksi vierailimme Armeijan omistamalla rannalla uimassa, aurinkoa palvomassa, apinoita ruokkimassa ja rapuja metsästäessä. Ihanan lämpimän meriveden lisäksi pääsin vihdoin rapsuttamaan orpoa koirakaveria ja avustamaan sitä ruoanhankinnassa (yritimme yhteistuumin metsästää rapuja ja pikkukaloja, yllätys yllätys tuloksetta). Koira näytti voivan hyvin, vaikkei ylimääräisestä käsiparista ollutkaan apua. Näkyi matkan varrella paljon apinoitakin ja autotien ylitti 1,5 metrinen varaani, eli viidakon keskellä oltiin.

Tällaisia loikki autojen konepelleillä ja banaanit maistuivat (erityisesti isoimmille).

Tyhjältä näyttää, mutta oli siellä turistejakin ;)

Yritin parin päivän aikana tehdä myös paljon ostoksia, koot kun ovat thaimaassa hieman isompia ja mahdollisesti helpommin tingattavissa :) Jonkun verran uusia vaatteita tarttuikin mukaan, mutta pari lisäpäivää tähän touhuun ei olisi ollut pahitteeksi. Iltaa tuli myös istuttua useammassakin paikkaa parin päivän sisällä, sitä itsekin aivan yllättyy kuinka arkisia asioita (kuten ruisleipää, kunnon jogurttia, ehtaa puuroa ja kylmää rasvatonta maitoa sekä lonkeroa) tulee nopeasti ikävä. Huomaa ajan myötä myös miten paljon helpompaa on käydä kaupassa, kun tietää mitä purkkien kyljissä lukee :) Tulipahan reissussa tutustuttua isän "sivubisnekseen" virolisten alkoholijuomien maahantuoja/ jälleenmyynti firman Saku Thai Co:n osakkaana. Myös jonkunsortin sokeiden thaikkulasten hyväntekeväisyys koulukeräyksen (johon siis em. firma osallistuu) kautta tapasin yllättäen Vesa-Matti Loirin. Pakko se on vaan uskoa, että Suomi on niin pieni paikka, että jotain kautta kaikki tuntevat kaikki.

Kavereita löytyy joka paikasta (vähän yllättävistäkin tilanteista)

"Kotiinkin" oli pakko jo sunnuntaina lähteä ja lentoviivästysten takia (toivottavasti viimein) viimeiseen majapaikkaan eli uuteen hotelliin saapuminen oli jo myöhään illalla. Varoituksen sana vielä Ho Chi Minhin kautta kansainvälisiä lentoja tekeville; varatkaa rahaa oikeasti reilusti mukaan, koska siellä nyhdetään ensimmäiset ja viimeisetkin roposet turisteilta. Vietnamin sisäisten lentojen terminaalissa taas hinnat putoavat (itsestäänselvästi) kolmasosaan edellämainitusta. Pieni muistutus taas aasialaisten viedään-kaikki-mikä-irti-lähtee -periaatteesta.