Jäähyväiset Huessa

Huessa kolmen kuukauden työharjoittelu päättyi haikeisiin tunnelmiin ja yli kuukauden loma häämötti edessä lähtöä tehdessämme. Lomailu on ollut niin kiireistä, että nämä päivityksetkin tulevat vähän myöhässä. Harjoittelun alussa ja aikana tuli useasti sanottua, että pitää käydä tuolla, syödä jotain ja tehdä sitä ja tätä vielä joku kerta. Kolme kuukautta kuitenkin kului niin nopeasti, että viimeisen kahden viikon aikana piti todella ryhtyä sanoista tekoihin ja ruveta toteuttamaan näitä asioita joku kerta- listalta. Sattumalta Hue festivaalitkin toivat oman kiireensä aikatauluun, koska ohjelmiakin piti käydä ihailemassa (kasautuneiden tai juuri annettujen koulutehtävien teon ohella).

Luolan sisäänkäynti

Toiseksi viimeisenä viikonloppuna päätimme lähteä hetken mielijohteesta vierailemaan Phong Na -kansallispuiston luolille. Matka sinne taittui pikkubussilla, jonka perällä keikuimme ja pompimme (hieman kehnommilla) pitkillä tieosuuksilla. Matka kesti kokonaisuudessaan 8 tuntia, mutta oli sen arvoinenkin. Veneellä reissasimme jokea pitkin luolaan (joki ilmeisesti jatkuu luolastossa aina Laosiin asti, ollen yksi maailman pisimmistä maanalaisista joista), jossa kuulemma asuukin joku alkuperäiskansa.

Paatista pääi myös jalkautumaan ja ulos kiivettiin luolaston onkalon kautta

Kahden viikon aikana ehdimme myös hyvästellä lempiruokapaikkamme (useampaan otteeseen;), viettää laatuaikaa loistoporukassa suomalaisopiskelijoiden ja paikallisten tuttujemme kanssa (mm. piknikkien ja illallisten sekä myöhäisiltojen yksien ohella), tehdä oikeasti niitä kouluhommia loman alta pois, seurata lukuisia festariohjelmanumeroita (mm. suomalalaisen perinnemusiikin harrastajia ja festarien alku-/ loppuhulinoita). Vaihto sijoittui ilmeisesti loistoaikaan, koska Hue festivaalit järjesteään vain joka toinen vuosi. Myös ruokafestareilla ehdimme syödä pariin otteeseen ja maistella niin kambodzalaista raakaa naudanlihaa kuin muurahaisiakin. Viininmaistajaisetkaan eivät jääneet väliin iltojen aikana. Myös yömarkkinat kävimme hyvästelemässä ja samalla saimme ennustukset paikalliselta selvänäkijältä (kuulemma Suomeen palatessani vaurastun eli sitä odotellessa:)

Kokit taikoivat ruokaa isossa puistossa jatkuvasti lisää ja tekivät ruokiin myös upean näköisiä koristeita (joka päivä uudestaan)

Tarjonta kyllä todella oli ja myös paikallista väkeä

Äidillä kova ikävä, suuri haave toteutumassa, rahat pysyy näpeissä, suuri rakkaus vasta 26- vuotiaana, vaurastuminen odottaa Suomeen palatessa. Näitähän riittää :D

Joukossa liehuu myös Suomen lippu

Hieno show ja upeat lavasteet

Loistava reissu kokonaisuudessaan, mitään en siinä muuttaisi (tai no ehkä ekan huen hotellin ja muutaman pienen asian reissun varrella). Harjoittelun aikana tapasin paljon uusia ihmisiä ja ehkäpä nyt ymmärtää paremmin oman onnen suomalaisena ja osaa arvostaa monia (aikaisemmin itsestäänselvinä pitämiään) asioita. Kova ikävä iski jo reissun aikana kaikkia uusia ystäviä kohtaan eikä jäähyväiset tapahtuneet täysin kuivin silmin eli haikea lähtö lomalle koitti (odottamattoman) nopeasti.

Juhlan kunniaksi kokonainen silta sytytettiin tuleen (hikiset paikat sillä kulkiessa, kun vavahtelu alkoi)

Takana siis 3 kuukautta harjoittelua ja yleistä arkea ja olemista ja edessä lähes kuukausi lomaa Etelä-Vietnamin, Filippiinien ja vielä Etelä-Korean maisemissa samoillen. Matka parin pysähdyksen  kautta ensin Nha Trangin biitsille ja sieltä Saigoniin taittui makuubussilla. Tämä (matkustaminen itsessään) oli jo tuttua puuhaa entisestään, mutta puuduttavaa touhua siitä huolimatta. 

Nämä loistotytöt Dinh ja Phuc yrittivät sivistää meitä Vietnamin tavoilla ja auttoivat kysymättä kaikessa vuorokaudenajasta riippmatta. Kova ikävä jo on, toivottavasti tavataan vielä joskus :)

Vielä vinkkejä must-see- asioista Hue Cityssä, jos joku joskus sinne suunnalle sattuu (saatta olla että joskus itsekin palaan muistelemaan vaihtoa ja pahoittelut kirjoitusvirheistä, joita nimissä on)... 

1. Nähtävyydet: Citadel, purppurakaupunki ja haudat (joita Hue on täynnä) sekä pagoda kannattaa tsekata, jos kulttuuri ja arkkitehtuuri kiinnostaa. Vietnamissa melkein yhden pagodan tai temppelin nähtyään on nähnyt ne kaikki. Huessa oli ehkä ne säilyneimmät ja hienoimmat ( eli aikaa säästääkseen kannattaa vierailla niissä siellä eikä missään muualla)
2. Phong Nam Cap He: Huen parhaat hedelmä shaket ja ruokaa loistavalla hinta-laatusuhteella. Maista myös jälkkärejä: rapea pannari ja vietnamin parhaat crepet (muistuttaa todella läheisesti muurinpohjalettua). Työntekijöinä/ omistajina ihana perhe; älä anna muovituolien ja riippukeinun hämätä, paikka on suosittu myös turistien keskuudessa
3. Brown eyes bar. Huen pisimpään auki oleva baari (Vietnamissa kun yöelämä hiljenee usein jo viimeistään klo 2 yöllä), jossa myös paikalliset viihtyvät. Vajaalla kolmella eurolla saat happy hour aikaan kaksi kunnolla alkoholia sisältävää drinkkiä pöytään ja myös bisset halvemmalla. Ensikertalaisena (ja useasti sen jälkeenkin) pöytään kannetaan myös ilmaisia shotteja ja upeita liekkijuomia ja pöydässä on myös pikkusuolaisia naposteltavia. Baarissa on myös biljardi ja pikkuruinen tanssilattia. Varoitus: sisätiloissa tupakan haju pinttyy nopeasti vaatteisiin ja hiuksiin eli jos karsastaa tällaista niin ulkona on istumatilaa.
4. DongBa- market, tori täynnä matkamuistoja, vaatteita, astioita, muovituoleja, ruokaa ja käytännössä mitä tahansa Vietnamista voi saada. Tinkiminen täällä on haastavaa ja tilat ovat tiukkoja, mutta pieninä annoksina ja tiukalla asenteella täältä voi tehdä löytöjä (mahdollisesti myös halvemmalla kuin muista turistikaupungeista).