Matka maailman toiselle puolelle

Kauan odotettu (pelätty) lento oli yllättävän kivuton. Finskin koneissa kun nykyään on sellaiset hienot kojeistukset, joiden kanssa voi pelata koko 9 ja puoli tuntia ja katsella uusia leffoja. Köyhänä opiskelijana kun moiseen ei muuten ole aikaa (varaa) niin pitäähän siitä sitten nauttia koko rahan edestä ja valvoa lähes koko lento. On se muutenkin aika vaikea nukkua istuma-asennossa. Ei ole siis enää suomalaisen sotilaan opit hanskassa niin hyvin kuin toivoisi.

Bangkokin kentällä jo pari kertaa aiemmin vierailleena olin ihan yhtä eksyksissä kuin aina ennenkin. Käveltiin sitä kilometrin mittaista käytävää muutaman kerran edestakaisin eri kerroksissa ennen kuin löytyi se oikea tiski jossa check-in tapahtuisi. Joskus viisi tuntia myöhemmin. Löydettiin siis hieno ja hurjan viihtyisä mukavien (vapaiden) penkkien kera keskeltä semi vilkasta käytävää. Siinä sitten kolme väsynyttä matkustajaa rentoutui parhaaksi katsomallaan tavalla ja allekirjoittanut vahti laukkuja nauttien tunnin ilmaisen netin käyttömahdollisuudesta.

Päästiinhän sitä neljännellä tiedustelukerralla tsekkaamaan itsemme lennolle ja löydettiinpä vielä ihanan mukavat nojatuolit kerrosta ylempää. Niissä olisi jo voinutkin nukkua, mutta ehkäpä sitten seuraavalla kerralla?

Jatkolento olikin niin nopea ettei kerennyt muuta kuin syömään (närppimään) sitä eteenkannettua kanaa? ja jonkin sortin kookoshyytelösoosia? Pullamössöleipä tuli jo tässä vaiheessa korvista ulos, mutta kuitupitoisempi vaihtoehto (ruisleipä) jäänee seuraavien kuukausien haaveeksi.

Perillekin päästiin vasta illalla ja lämpimän tuulahduksen sijaan vastassa oli n. 13 asteinen Vietnamin pääkaupunki pohjoisessa eli Hanoi. Lentokentällä suoraan viisumin nouto reissulle, jossa sormet ristissä jonotettiin. Vielä tiukka (ja taas pitkän jonotuksen kautta) passitarkastus ja ehjät (ja oikeaan maahan saapuneet) rinkat hihnalta, jonka jälkeen ensimmäiset viralliset askeleet Vietnamin kamaralla. 

Hetihän tällaiset eksyneet matkustajat bongasi (kuinkas muutenkaan) sellainen sinnikäs (pahaa-aavistamattomia rahasampoja koijaava) taksikuski. Onneksi oltiin vielä skarppeja eikä lähdetty ensimmäisen matkaan vaan haettiin (ihan itse) asiallisemman näköinen kuski. Pikainen varmistus, että autosta löytyy taksimittari ja osoite lapulla ei ollut kuskille täysin vieras (todellisuudessa tällä ei siis ollut hajuakaan koko hotellista, mutta taisi ymmärtää että kaupunkiin ollaan matkalla. Taustaselvitysten mukaan matkan kesto on noin puoli tuntia ja hinta-arvio about 12 euron paikkeilla. Kuunneltiin hetki paikallista musiikkia (päätäsärkevällä volyymitasolla) ja yritettiin pysyä toiveikkaina matkan suhteen. Liikenne aiheutti muutamat äänettömät kauhunhuudot ja tuli sitä neuvoteltua matkan määränpäästäkin puhelimitse paikallisten naishenkilöiden kanssa. Loppujen lopuksi ihan onnellisella lopulla selvittiin suoraan hotelliimme Landmark Hanoihin.