keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Vietnamin liikennekulttuuria

Hoan Kiem järven temppelisaari siltoineen
Hanoissa siis vietettiin muutama päivä ennen lentoa viimeiseen kotiin. Muutamaan päivään mahtui (yllättävän) paljon nähtävyyksien kiertelyä. Kaikki matkat tietenkin kävellen, taksihan maksaa (hirvittävät 2-4 euroa per pää) ja lukuisista riksakuskeista huolimatta en vielä henkilökohtaisesti ole valmis syöksymään pääkaupungin liikenteen sekaan kyseisissä rattaissa.

Tuosta edestä sitten vaan ylitys :)
Liikenteen (jota on muuten tuhottomasti) kulun seuraaminen on muutenkin (lievästi sanottuna) hieman hermostuttavaa. Autoilla ja erityisesti sadoilla skoottereilla (tai sentapaisilla) ei näytä olevan juuri minkäänlaisia liikennesääntöjä tai yhteisesti noudatettavia ajosuuntia. Liikenne sujuu niin kuin se parhaiten taitaa, enkä kieltämättä ole huomannut juuri lainkaan kovin kolhiintuneita tai lunastettavia ajoneuvoja. Ranskassa ja Italiassakin näkee enemmän irtonaisia auton peilejä, mutta voihan olla että täällä ne korjataan talteen myöhempää käyttöä varten :)

Liikennevalot ja -merkit ovat lähinnä suuntaa-antavia suosituksia, joita kovinkaan moni ei noudata. Suojatie ei eroa mitenkään moottoritiestä, eikä kaistavalinta tai ajosuunta ole aina niin justiinsa.  Ruuhka-aikaan myös kävelytie toimii skootterien oikoreittinä, muina aikoina parkkipaikkoina. Voi sitten vaan kuvitella millaista tien ylittäminen jalankulkijana on. Jo ekana iltana hirvitti aika lailla juosta tien yli. Ohjeita oli kuullut jo aiemmin tienylityksestä, mutta ei se sittenkään ihan niin vaan kävelemällä luonnistu. Oikeanlainen kolo (eli ajoneuvoja on n. 20 % vähemmän hetkellisesti) pitää katsoa ajoissa ja pelkästään eteenpäin katsomalla ja tasaisella vauhdilla pääsee hengestään aika helposti (tai ainakin kolhiintuu kivasti). Skootterit yrittävät aina väistää johonkin suuntaan, mutta vauhti ei paljoa hidastu eli kädet kannattaa pitää kiinni vartalossa. Omaa vauhtia saa myös säädellä vähän ylityksen aikana koska ei se väistäminenkään ole aina itsestäänselvyys.

Pikkuhiljaa viikon lopulla tuo tien ylittäminenkin sujui paremmin, parhaiten selviää yli, jos seuraa paikallisten kävelijöiden tahtia. Itse ylittäessä vielä vaadin muiden esimerkkiä tai henkistä tukea muuten (tausta-ajatuksena ehkä parempi näkyvyys kun neljä vaaleaa naista ylittää tietä yhden sijaa).

Linnut eivät tuo onnea kauppojen edustalla, ne vain tervehtivät ihmisiä
Kanojakin kannattaa varoa tiellä
Ei vielä ollutkaan ikävä, mutta kumman tutun näköinen koira tuli vastaan...

Vietnamissako lämmintä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti