Nukketeatteria ja kulttuurielämyksiä

Hanoin vierailun aikana tuli kierreltyä ehkäpä niitä tunnetuimpia (tai mitä vaan huvitti) nähtävyyksiä. Hotellilta annettuun karttaan (4 päivän aikana saatiin useampikin kartta, edelliset repesi tai hukkui) oli merkitty muutama nähtävyys (eli pari temppeliä, pagodia, museota, toria ja balsamoitu ruumis). Näistä vierailtiin lähinnä yleisesti kaupungilla kierrellen ja ulkoa vilkaistiin hienoja rakennuksia. Jonkun tärkeän ihmisen (eli Ho Chi Minhin, ex-pressan ja kansanvapauttajan?) ruumis olisi esillä jossain stalintyylisessä talossa, mutta ei huvittanut käydä katsomassa kuivunutta ukkoa, jota paikalliset käyvät rukoilemassa. Tyydyin siis Kirjallisuuden temppeliin ja Pagodiin. Vierailtiin myös Hanoin kasvitieteellisessä puutarhassa ja Hoan Kiem järven ympäristössä.

Matkaseura pirteämpänä

Kirjallisuuden temppeli on kuuleman mukaan Vietnamin vanhimpia temppeleitä, mutta näytti kyllä hyvin säilyneeltä ikäisekseen. Vierailijoitakin oli runsaanlaisesti, olihan matkaoppaassa temppelin kuvailuun käytetty monta sivua. (Niiden muutamien) englanninkielisten seinäoppaiden mukaan temppelissä koulutettiin jotain keisarin/kuninkaiden lääkäreitä ja muita neuvonantajia yms. ja heille siis järjestettiin erilaisia pieniä kokeita (ja välillä vähän isompiakin) tasaisin väliajoin. Ilmeisesti nämä opiskelijat asustelivat (melko ison) temppelin alueella opiskellen eli käytännössä tämä rukouspaikka toimi entisaikaa  kampuksena. Hienointa oli mielestäni se, että temppelin reunoilla oli pitkät rivistöt kaiverrettuja kivilaattoja kilppareiden selässä. Laatat itsessään eivät olleet niin ihmeellisiä, mutta niissä (oppaiden mukaan) oli kirjoitettuna jotain tärkeitä asioita opiskelijoille ja myös niiden opiskelijoiden nimet, jotka olivat läpäisseet ne isot kokeet. Miksei tällaista tapaa voisi soveltaa Suomessakin? Olisihan se aika hienoa, jos vaikka valmentavan ruotsin läpäisystä tai opinnäytetyön kirjoittamisen jälkeen oma nimi kaiverrettaisiin johonkin laattaan, jota muutama sata vuotta myöhemmin ihmiset kuvaisivat taustana lomakuviin takanreunukselle:D

Buddhamunkki (edesmennyt)

"Pyhien" kilpparien selässä läpäisseiden nimet

Ajateltiin myös mennä katsomaan jotain once-in-a-lifetime -juttua, eli vesinukketeatteria. Ilmeisesti kyseinen taidemuoto on ainoa laatuaan koko maailman mittapuulla Vietnamissa ja erityisen kehuttua Hanoissa. Paljoa ei sisälllle maksanut, vain n. 4 euroa. Ideana koko hommassa oli se, että näyttelijät ohjaavat verhon takaa piilosta matalassa vedessä erilaisia nukkeja ja tarinoiden aiheet ovat aika vakioita. Yleensä ne liittyivät läheisesti perinteiseen vietnamilaiseen elämäntapaan ja mukana on lähes aina legenda Hoan Kiem -järven kilpparista. Perinteinen vietnamilainen laulu vaatii (aika paljonkin) totuttelua, itseäni sitä kuunnellessa alkaa ennen pitkään pää särkeä. Onneksi mukana oli myös reilusti tarinoita, joissa lauluosuutta ei ollut lainkaan ja sain nauttia pelkästä musiikista. Kokonaisuudessaan nukketeatteri oli elämyksenä hieno, tarinoissa oli komediaa ja vähän jännitystäkin mukana. Välttämättä en lähtisi kuuntelemaan sitä (ainakaan heti) uudestaan, mutta visuaalisena taiteena näkemisen arvoinen.

Nukketeatteristit

Lohikäärmeitä kera roiskuvan veden ja ilotulitteiden

Riisinviljelyn salat paljastuivat

Pienemmät pagodit ja temppelit olivat nekin sievän näköisiä. Silmään pistää täällä ihmisten uskonnollisuus ja rukouksen osuus jokapäiväisessä elämässä. Jumalille uhrataan temppeleissä juomien ja suolakeksien lisäksi paljon värikkäitä kukkia, hedelmiä ja ruokia. Suitsukkeet tuoksuvat vahvasti pyhissä paikoissa ja niiden lisäksi joka kadunkulmassa poltetaan pikkunuotioissa mm. tekorahaa (ei ne jumalatkaan varmaan sitä oikeasta erota) ja puihin laitetaan kaljatölkkeihin suitsukkeet savuamaan. Monissa kodeissa ja ravintoloissakin (katukeittiöstä hienompiinkin) on omat pikkualttarinsa uhraustouhuille. Temppeleissä ja myös näissä pagodeissa on vierailujemme aikana ollut ihan tungostakin paikallisten osalta turistien lisäksi.

Tran Quocin pagodi on Vietnamin vanhimpia temppeleitä

Pyhän Joosefin katedraali, löydettiin iltamyöhään "mututuntumalla"

Ruokapaikassa kannattaa aina kiivetä ylimpään kerrokseen ;)