Top secret survival guide to Vietnam: Farmi- Vietnam

Saigoniin saapumistamme seuraavana aamuna runsaan aamupalan jälkeen tapasimme ystävämme Tamin ja bussimatka maasudulle alkoi. Saigonista n. 4 tunnin ajomatkan päässä odottaisi vierailuamme Tra Vinh, jossa odotimme viettävämme pari yötä paikallisessa pienessä talossa keskellä riisipeltoja asioiden ulkohuussissa ja sadevesisuihkussa. Bussimatkalla vitsailimme jo farmi- ohjelman Vietnamin versiosta ja olimme varustautuneet melkein peltotyövaatteilla. Rakas ystävämme Tam ei viitsinyt korjata käsitystämme ennen kuin saavuimme pikkubussilla suuren (ja todella hulppean näköisen) portein varustetun talon eteen. Olihan talo keskellä peltoa, mutta useammalla kylppärillä ja makuuhuoneell varustettuna... Oli meidän ilmeet varmasti kuvanarvoiset kun silmät pyöreinä ja leuat loksahtaneina toljotettiin taloa :) sisälle päästyämme meidät esiteltiin vanhemmille ja muulle paikalla olevalle suvulle. Serkkujakin oli niin monta, että Tam itse puhui heistä numeroilla. Meille tarjottiin myös pian kotiuduttuamme Vietnamilaista Hot Pottia merenelävillä ja naudalla. Illalla karu todellisuus tästä "maaseudusta" valottui kun lähdimme skoottereilla kaupunkiin. Ensimmäinen vastaantuleva kauppakeskus taisi olla vajaan 3 km päässä asumuksestamme. Kadut täynnä ihmisiä ja skootteriralli ympäri kaupunkia illalla pisti edelleen pään pyörälle. Googlettamalla selvisi, että Tra Vinhin maakunnassa asustelee yli miljoona ihmistä. Siinä meille lande.

Tässä näemme pienen maalaistalon "ulkovessalla" ja "sadevesisuihkulla". Alkeelliset olosuhteet selvästi ;D

Seuraavana päivänä ihmettelimme elämää reissaamalla Tamin sukulaisten luokse. Meille luvattiin tällä kertaa todellista landea joten varustuskin sen mukainen (ei mitään liian hienoa, siis vietnamilaiseen tapaan flip flopit jalkaan). N. Puolen tunnin matka taittuisi lainaskoottereilla ja joenylityskin lautalla olisi tiedossa. Matkaan lähdettiin ja muutaman mutkan ja tuliaisostosten jälkeen saavuimme lautalle. Ylitys jännitti jo lastauksen puolesta ja lisäksi taivaalle oli kerääntynyt uhkaavan näköisiä pilviä... Lautasta poistuttuamme taivas sitten aukenikin ja skoottereilla jatkoimme suoraan joen vartta viidakkoon (ei niin tasaisella tiellä). Kunnon seikkailuralli kestikin (yllätys yllätys) juuri niin kaun, että kastuimme kunnolla. Skootterit jätettiin jonkun paikallisen tutun pihaan ja joen toiselta puolelta huikattiin meille kanoottikyyti (olihan määränpää tietysti pikku joen toisella puolella). Seikkailu jatkuikin mutaisilla koivilla jännityksen vallassa, kun arvuuteltiin uppoaako vene ja miten sieltä päästään pois upottavaa törmää pitkin... Loppu hyvin kaikki hyvin, kaikki selvittiin ja jalkojen pesun sekä kalankasvatusfarmiin tutustumisen jälkeen pöytä oli taas katettu vieraille vietnamilaisilla herkuilla. Ruoan jälkeen samoilimme vielä hedelmätilalle, jonne saikin kävellä läpi viidakon lähes tunnin... Perillä maistelimme durian- hedelmää (sitä haisevaa, jonka makua kehutaan... itse en yhdy kehuihin, mutta tulipahan maistettua) ja tuoretta kookosmehua ( joka oli todella hyvää, mutta aivan liikaa). Tilalliset kauhistelivat kävelymatkojamme ja ihmettelivät suuresti, kun sanoimme pystyvämme hyvin kävelemään takaisinkin ( oppaamme taisi olla eri mieltä, mutta käveli urhoollisesti loppuun asti kanssamme:) kotimatka alkoikin sitten perillä samaan tapaan veneellä, skootterilla ja lautalla. Päivä oli ohi hetkessä ja seuraavana päivänä ihanat ihmiset ja hurmaavat hurtat hyvästeltyämme suuntana oli taas big city eli Saigon.