Manila

Pari päivää tuli vietettyä Manilassa, jonka "vaarallisuudesta" olimme kuullut aikaisemmin paljonkin. Lentokentällä hetken luotettavan oloista mittaritaksia etsittyämme löysimmekin sellaisen ja tavarat kyytiin ahdettuna suuntasimme hostelliimme Pink  Manilaan joka  16 hengen sekahuoneineen sijaitsi hieman epämääräisen näköisellä alueella. Hostellissa oli uima-altaan ja huonon nettiyhteyden lisäksi (lievästi ilmaistuna) huterat sängyt ja huone täynnä miehiä. Aamupalakin kuului petipaikan hintaan ja siihen kuului makeiden paahtoleipien lisäksi voita ja pikakahvia tai pussiteetä (maittavan aterian jälkeen kävimme kuitenkin varmuudeksi syömässä tukevamman brunssin).

Koska meillä ei ollut lainkaan Manilan karttaa eikä matkaoppaassa ollut mitään selvää must- see- juttua, päädyimme ensimmäisenä illalla taksilla (joilla kulkeminen on kyllä edullista noin isossa kaupungissa, jos vaan kuski suostuu laittamaan mittarin päälle eikä sieppaa/ ryöstä/ tapa matkalla. Lisäksi ovat todella epämääräisen näköisiä käsinkirjoitettuine teksteineen ja pelottavan näköisten kuskien vuoksi) Manilan isoimpaan ostariin, nimittäin Mall of Asiaan. Ostareita kyllä löytyy joka nurkalla Manilasta, mutta tässä kyseisessä ostarissa eksyi todella nopeasti satojen vaatekauppojen ja merkkiliikkeiden keskellä. Löytyipä siellä myös leffateatteri ja elämää suurempi luistelurata (oikein jäädytettynä). Ruokapaikkojakin alkoi Manilassa putkahdella lukuisista pikaruokaloista (Mc'Donalds, BurgerKing, texmex- ketjut, JollyBee, KFC jne.) hienompiin kansainvälisiin rafloihin. Päädyimme vaihtelun toivossa kreikkalalaiseen ravintolaan. Ehkä juuri tästä ruokavaliomuutoksesta johtuen monet filippiiniläiset ovat (ainakin Vietnamilaisiin verrattuna) hieman isompikokoisia ja pidempiä. Puhetta kuulostellessa voisi kuvitella saapuneensa Espanjaan, Kuubaan tai muuhun vastaavaan.

Kokonaisen Manilan päivämme vietimme aluksi polkupyörätaksien kyydissä ihastellen Intramuros - aluetta, joka on ilmeisen historiallinen ja vanha kaupunginosa. Pari kaunista kirkkoa oli matkalla sekä  lukuisia muureja, museoita, puistoja ja muistomerkkejä. Avuliaat (ja välillä liiankin innokkaat) kuskimme huhkivat todella paljon kierrättäessään meitä pitkin kujia ja katuja paahtavassa auringossa ja samalla yrittäessään sivistää meitä kertoessaan alueen historiasta. Filippiinit ovat ilmeisesti olleet aiemmin Niin Englannin, Espanjan kuin Japaninkin vallan alla ja se on miehitetty todella monesti. Ehkä tästä syystä ihmisten ulkonäkö ja puhe poikkeaa niin paljon muista Aasian maista (filippiinot osaavat siis ihan oikeasti englantia. Se on Aasiassa paljon sanottu:).

Iltapäiväksi selvisimme päiväkahvin jälkeen uuteen ulkoa katsottuna "pieneen" ostariin... Jossa sitten menikin useampi tunti kierrellessä ja kaarrellessa. Ostoksia tarttui matkaan kuitenkin yllättävän vähän (taustalla painoivat rinkkaan kertyneet kilot ja aivoihin iskostunut Vietnamin hintataso... Siis
kaikki oli hieman kalliimpaa mutta Suomeen verrattuna kuitenkin aavistuksen halvempaa).

Kuvamateriaalin määrä on valitettavasti vähäistä ajanpuutteen ja jatkuvan ryöstöuhan (tai pelon) vuoksi...

Varaa tähän reissuun vähintään kaksi päivää ja paksu lompakko

Näyttää hienommalta kuin on, mutta ei ollut lippu hinnalla pilattu

Matkaan lähden...

Intramuroksen kirkko... yksi monista.

Näkymiä maailmanpyörästä

Palvelu pelaa :)

Manilan kaupungin tunnelmasta ei saanut oikein minkäänlaista tunnelmaa irti, niin lyhyellä vierailulla ainakaan. Lentokentälle selvisimme vain muutamaa taksia kysyessämme (mittaria kannattaa todella vaatia ja jos ei kuski suostu, kysyä vaan reippaasti seuraavalta) ja pari eri terminaalia kokeiltuamme kolmen aikaan yöllä. Lopulta lukuisien turvatarkastuksien jälkeen selvisimme koneeseen, jonka suuntana oli Tagbilaranin kenttä Boholin saarella.